Huh, kyllä nämä maanantait on aina yhtä vaikeita. Himo lintsata päivän ainoan oppiaineen kolme tuntia on valtaisa kellon pärähtäessä soimaan ensin klo 07.05 ja sitten torkun jälkeen 07.10 jolloin olisi pakko nousta ylös alle kuuden tunnin yöunien jälkeen, jotta ehtii tehdä muitakin aamutoimia kuin vetää ulkovaatteet niskaan ja lähteä tarpomaan kohti koulua. Olin kuitenkin reipas ja päiväunilla itseäni lohdutellen jaksoin koko koulupäivän ja käydä vielä kaupassakin. Reilun tunnin päiväunien jälkeen olenkin jo saanut aikaiseksi käydä mutkan kaupungissa, jumppailla reilun tunnin, tehdä saaaiiiraan hyvää kanakeittoa, tiskata ja kohta lähden vielä 1,5 tunniksi töihin. Tässä kummallisessa energianpuuskassani päätin sitten kirjoitella blogiinkin. Tällä kertaa aiheena siis crowdsourcing eli joukkoistaminen/parviäly/talkoistaminen.
Tuo sana talkoistaminen kuvaa hommaa mielestäni erityisen hyvin. Lyhyesti selitettynä jutun juju on tämä:
"Joukkoistaminen kuvaa yleisesti hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön tietotaitoa rajattua tehtävää varten."
Hyödyntääpä hyvinkin. Kyllähän joukkoistaminen on oikeasti hyväkin juttu, esimerkiksi Idolshan on joukkoistamista. Kasa laulutaitoisia- ja taidottomia ihmisiä joiden seasta katsojat saavat poimia sen parhaan. Ja se, että jokin yritys käyttää joukkoistamista apunaan saadakseen esimerkiksi uusia tuotteiden kehitysideoita tietysti auttaa tuotteiden kehittelyssä ja erilaisten koulutustaustojen omaavien ihmisten ideat voivat olla paljon parempia kuin silloin kun neuvottelupöydän ääreen istahtaisi kymmenen yliopiston käynyttä herraa. Tällöinhän ei tarvitse myöskään palkata ketään kehittelemään ideoita, joten palkanmaksuakaan ei tapahdu.
Meikäläinen on kuitenkin ehkä vähän turhankin pessimistinen tässä(kin) asiassa ja alkoi aika nopeasti pohtia asiaa niiden kannalta, jotka idean keksivät. Mitä jos käykin niin, että idea menestyy todella hyvin ja lopputulos on se, että yritys tahkoaa tolkuttomat määrät rahaa sun idealla? Kyllä itselläni ainakin tulisi fiilis, että osa tuotoista kuuluisi mulle. Mutta eipä kuulu jos niin ei ole sovittu. Se onkin siis joukkoistamisen yksi heikkouksista. Tietysti voi käydä myös päinvastoin: hyviä ideoita ei synnykään ja joukkoistaminen tuleekin yritykselle yhtäkkiä kalliimmaksi tai aikaa enemmän vieväksi hommaksi kuin se, että joku/jotkut olisi palkattu keksimään ideoita.
Joukkoistamisen uhkana taas on se, etteivät ihmiset innostu ideasta ja koko homma kuivuu kasaan. Ja silloin, kun ihmisten tietojen ja ideoiden kerääminen tapahtuu esimerkiksi Internetin kautta, on aina olemassa mahdollisuus tekniikan pettämisestä.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti